Henkilökuvia

Anna Sarlin (1862–1933)

Anna Lovisa Sarlin oli suomenkielisen koulu- ja laulupedagogiikan uranuurtajia. Koulutukseltaan hän oli opettaja; hän valmistui Helsingin suomalaisen tyttökoulun jatkoluokilta opettajaksi 1880-luvulla. Sarlin toimi Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa musiikin- ja laulunopettajana peräti 42 vuoden ajan (1888–1930). Lisäksi hän johti kuoroja (muun muassa Wuokkoset-naiskuoroa) ja kokosi laulukirjoja. Sarlin tuli tunnetuksi erityisesti joululauluperinteen vaalijana: hän toimitti useita suosittuja joululaulukokoelmia. Esimerkiksi lauluvihkosarja Joululauluja (8 vihkoa, lähes 100 laulua) syntyi Sarlinin toimittamana, ja sen myötä monet joululaulut – kuten “No onkos tullut kesä” – levisivät suomalaisiin koteihin

Yhdistystoiminnassa Sarlin oli aktiivinen jo ennen Suomen musiikkipedagogien liiton perustamista. Hän oli vuonna 1909 perustetun Suomen Laulunopettajayhdistyksen perustajajäseniä ja kuului sen ensimmäiseen johtokuntaan rahastonhoitajana. Kun musiikkipedagogien liitto perustettiin 1925 yhdistämään kaikki musiikinopettajat, Sarlinin edustama laulunopettajien yhdistys liittyi mukaan liittoon. Jo perustamiskokouksessa Sarlin vaikutti liiton sääntöihin, kun hänet valittiin toimikuntaan tarkistamaan sääntöehdotelmaa yleisistuntoa varten. Hän toimi myös liiton väliaikaisen hallituksen jäsenenä Oppi- ja kansakoulujen erikoismusiikinopettajain yhdistyksen edustajana, ja hänet valittiin myös uuden liiton hallitukseen laulunopettajain jaoston edustajana. Sarlin toimi liiton hallituksessa vuosina 1925–1929.

Sarlin myös teki aloitteita musiikinopetuksen kehittämiseksi; jo ennen liiton perustamista hän oli mm. mukana laatimassa vuoden 1917 anomusta senaatille laulutuntien lisäämiseksi oppikouluissa yhdessä Erkki Melartinin ja Emmy Achtén kanssa.

Anna Sarlin jäi eläkkeelle koulutyöstä vuonna 1930 ja menehtyi alkuvuonna 1933. Aikakauden lehdistö noteerasi hänen poismenonsa: hänet mainittiin esimerkiksi Helsingin Sanomissa merkittävänä kulttuurivaikuttajana kuolinpäivänään. Sarlinin elämäntyö – sekä koululaitoksen että ammattiyhdistystoiminnan palveluksessa – teki hänestä yhden SMOL:n alkutaipaleen keskeisistä naisvaikuttajista.

Maija Saraste: Laulunopettaja Anna Sarlin (esitelmä)
Maija Saraste: Alfred ja Anna Sarlin – Maalaispappilasta maailmaa muuttamaan (2023, Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Sarlin
https://uusijoululaulu.fi/perinteiset_joululaulut

Alexandra Ahnger (1859–1940)

Alexandra (Sascha) Ahnger syntyi Kuopiossa 15. toukokuuta 1859 sotilasperheeseen; hänen isänsä oli eversti Oskar Alfred Ahnger (myöhemmin Viipurin poliisimestari) ja äitinsä Alexandrine von Koberwein. Perheeseen kuului myös poika Constantin Ahnger, josta tuli sittemmin tunnettu hyönteistutkija. Nuori Alexandra sai aluksi hyvän yleissivistyksen Pietarissa Smolnan aatelistyttöjen instituutissa, jossa hän opiskeli vuonna 1877.

Musiikkiuraansa varten hän hankki perustiedot laulussa opiskelemalla Helsingin musiikkiopistossa (nykyinen Sibelius-Akatemia) vuosina 1882–1885. Ahnger jatkoi lauluopintojaan laajasti ulkomailla. Vuosina 1885–1888 hän opiskeli Dresdenissä yksityisesti ja konservatoriossa, muun muassa Eugen ja Anna Hildachin johdolla. 1890-luvulta vuoteen 1906 Ahnger täydensi taitojaan Pariisissa aina tilaisuuden tullen – siellä hänen opettajinaan toimivat mm. kuuluisa belgialais-italialainen mezzosopraano Désirée Artôt de Padilla ja Élisabeth Colonne (Éugénie Vergin). Kotimaassa Ahngerin mentorina toimi puolestaan laulunopettaja Anna Forstén, joka oli valmentanut häntä jo varhain. Ahnger uskoi jatkuvaan itsensä kehittämiseen: vielä kypsällä iällä, vuonna 1924, hän teki opintomatkan Milanoon syventääkseen osaamistaan italialaisesta lauluperinteestä.

Ura oopperalaulajana

Valmistuttuaan opinnoistaan Ahnger aloitti esiintymisensä 1880-luvun loppuvuosina, ja hänestä kehittyi nopeasti arvostettu konsertti- ja oopperalaulaja. Altto- ja mezzosopraanoäänialan laulajana Ahnger esiintyi monenlaisissa produktioissa. Eräs hänen huomattavimmista rooleistaan oli Louhen osa Oskar Merikannon oopperassa Pohjan neiti vuoden 1908 kantaesityksessä. Lisäksi hän esiintyi aktiivisesti muissakin oopperoissa ja konserteissa, järjestäen myös omia lauluiltojaan. Ahnger oli kysytty solisti myös oratorio- ja kuoroteoksissa: hänen lauluaan kuultiin esimerkiksi Ludwig van Beethovenin Missa solemnis -messussa, Robert Schumannin Paratiisi ja Peri -kantaatissa sekä Franz Lisztin Christus-oratoriossa, usein maineikkaan kapellimestari Robert Kajanuksen johdolla. Konserttilavojen lisäksi Ahnger muistetaan siitä, että hän kantaesitti Jean Sibeliuksen varhaisen laulun “Demanten på marssnö” helmikuussa 1901 Oskar Merikannon säestyksellä.

Laulupedagogin ura

Ahnger teki elämäntyönsä ennen kaikkea laulunopettajana. Hän aloitti yksityisopetuksella jo vuonna 1888, pian ulkomaisten opintojensa päätyttyä. 1890-luvulla hän toimi laulun ja musiikin opettajana kouluissa: Ahnger opetti Helsingin ruotsinkielisessä yhteiskoulussa Nya svenska samskolanissa vuosina 1893–1896 sekä myöhemmin Helsingin sokeainkoulussa 1903–1906. Vuonna 1907 hänet kutsuttiin Helsingin musiikkiopiston (myöhemmin Helsingin konservatorio, myöhemmin Sibelius Akatemia) laulunopettajaksi, ja tässä virassa hän vaikutti aina vuoteen 1927 saakka. Ahnger antoi myös koko uransa ajan yksityistunteja ja valmensi lukuisia laulajia henkilökohtaisesti. Hänen merkittävimpiin oppilaisiinsa lukeutuivat muun muassa oopperalaulaja Hanna Granfelt sekä Alma Kuula (o.s. Silventoinen), joista kummastakin tuli tunnettu konserttilaulaja. Monet Ahngerin oppilaat saavuttivatkin menestystä laulajina, mikä heijastaa hänen opetustyönsä korkeaa tasoa.

Laulupedagogina Alexandra Ahnger hyödynsi laajaa kansainvälistä kokemustaan. Hänellä oli harvinaisen monipuolinen koulutustausta: Pietarissa, Helsingissä, Dresdenissä ja Pariisissa saadut opit antoivat hänelle näkemystä eri lauluperinteistä. Esimerkiksi Pariisissa Ahnger sai opetusta aikansa huippupedagogeilta – kuten Artôt’lta – mikä välittyi hänen omaan opetukseensa. Hänen voidaan katsoa edustaneen klassisen laulutaiteen perinnettä, jossa korostuvat huolellinen hengitystekniikka, puhdas äänenmuodostus ja laulutekstin ilmaisullisuus. Ahnger myös päivitti menetelmiään uransa edetessä: vielä opettajakaudellaan hän matkusti ulkomaille seuraamaan modernia laulunopetusta (esimerkiksi Italian matka 1924). Tämä jatkuva oppiminen varmisti, että Ahngerin pedagogiikka pysyi ajan tasalla ja kansainvälisesti kilpailukykyisenä.

Vaikutus suomalaiseen musiikkikasvatukseen

Alexandra Ahngerin vaikutus suomalaiseen musiikkikasvatukseen on merkittävä, erityisesti lauluopetuksen saralla. Häntä pidetään yhtenä 1900-luvun alun keskeisimmistä suomalaisista laulupedagogeista. Yli kahden vuosikymmenen mittainen työ konservatorion laulunopettajana tarkoitti, että Ahnger ehti kouluttaa kokonaisen sukupolven kotimaisia laulajia. Hänen oppilaidensa joukosta nousi useita eturivin ooppera- ja konserttilaulajia, mikä osoittaa Ahngerin opetustyön pitkäaikaisen vaikutuksen suomalaisessa musiikkielämässä. Lisäksi Ahngerin toiminta koulujen musiikinopettajana edisti lauluopetusta osana yleissivistävää koulutusta. Hänen työnsä myötä laulunopetus vakiintui entistä vahvemmin osaksi suomalaista musiikkioppilaitosjärjestelmää.

Mukana liiton perustamiskokouksessa

Suomen musiikkipedagogien liiton perustamiskokouksessa tammikuussa 1925 neiti Ahnger käänsi ja esitteli ruotsintamansa Tanskan musiikkipedagogien liiton säännöt kokousväelle, ja hänet valittiin myös perustettavan liiton sääntötoimikuntaan yhdessä Anna Sarlinin kanssa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Alexandra_Ahnger
https://en.wikipedia.org/wiki/Alexandra_Ahnger